Kirppistelen ihan niinkuin muutkin kaupunkilaiset ikätoverini. Yhteisiltä kirpparireissuilta tarttuu aina kankaita mukaan. Teen tästä verhon. Tästä lautasliinoja. Tällä päällystän rahin. Tällä keittiön tuolit. Mutta mitä useiten: Tästä teen kangaskassin. Ja niistä tulee yleensä aika hienoja! Käännän saumoja telkkaria katellessa.

Ruutukuviosta on helppo freestailata. Tein vyölaukun Flow’hun ihan päästä ja Nelly sano, että tollasen salee ostais joku.

Toisessa elämässä olisin ollut muotisuunnittelija. Kyllästyin koko juttuun Lontoossa muotia opiskellessa. Nääkin on tosin kuluttajatuotteita,mutta kaikki mun kankaat tulee Kierrätyskeskuksista, Fidoista, Eurokankaan pala- tai kierrätyslaareista tai äidin tai mummin kaapin pohjalta. Siksi näitä ei ole kahta samanlaista (ja koska en jaksa tehä kaavoja). Koneet on kummitädin ja mummin vanhoja.

Toki jotain pitää ostaa uutena, kuten langat. Tälleen laukut pysyy kasassa toisin kuin kun lanka oli ostettu käytettynä ja todennäköisesti ikää sillä on enemmän kuin mulla.

Teen kasseja, pussukoita ja ehkä lautasliinojakin sitä mukaa kun kiinnostaa. Tilaustyöt pyyntöjen mukaan, jolloin hinta, materiaalit ja aikataulu sovitaan aina tapauskohtaisesti.

Oikeestaan näitä on vaan superkiva tehdä. Eikä kukaan tartte sataa kangaskassia – joten myyn alta pois, jotta saa tehä lisää. Vähän niinku sillon kun innostuin leipomaan ja jouduin viemään joka päivä jämiä töihin. Joten.